Petteri Oksa

  Kunnossa olemisen voi määritellä monella tavalla. Tämä selvisi saamistani vastauksista. Ilmeisesti oma tuttavapiirini on varsin fiksua porukkaa sillä oma hyvinvointi ja subjektiivinen kokemus siitä, että jaksaa tehdä haluamansa asiat nousi ehdottomaksi ykköseksi. Minulla ei ole erityistä urheilullista taustaa. Sikäli monessa mielessä voisin olla tuloksellisestikin elämäni kunnossa ensi keväänä. Ainoa tuloksellinen mittari on maratonennätys kolmen vuoden takaa. Sen voisi ajatella lyövänsä. Ajattelin, että fiksuin tapa määritellä kuntoa fyysisessä mielessä on vähintään ylittää keskiarvoiset ikäryhmän suoritukset. Se tarkoittaa, että toukokuussa -26 pitäisi juosta Cooperin testissä yli 2000 metriä (tämän itse asiassa juoksi 2020, silloin meni 2550 eli ehkä vähän huono… mutta keskiarvoinen 50-vuotias juoksee 1600-1999 metriä) Hapenottokyvyn pitäisi ylittää 35 ml/kg/min (keskiarvo 30-35) Koska hapenottokyky pitää testata, niin päätin, että sama pätee myös voimatasoihin, el...

 Puoli vuosisataa. Elämää ja kokemuksia. Onhan sitä siinä. Omalta osaltani tämä tulee täyteen toukokuussa 2026. Jotkut minua tuntevat tietävät, että olen jo hetken siihen ajakohtaan suunnitellut juhlaseminaaria. Siitä ehkä myöhemmin. Mutta sain toisenkin ajatuksen juhlia tulevaa merkkipäivääni. Olen myös pohtinut tätä verkkosivua ja kirjoittamistani. Mitä tällä tekisi, ja miten omaa kirjoittamistani pitäisi yllä.   Paljon tulee kirjoitettua työn puolesta, eivätkö blogi-ideat ole enää oikein vuosiin kantaneet. Samalla on tullut mietittyä, että mitä tekisi lisää oman hyvinvointinsa eteen. Näistä aineksista syntyi ajatus Projekti 50:stä. Ajatus on yksinkertainen ja kunnianhimoinen. Aion olla elämäni parhaassa kunnossa kun täytän 50 vuotta. Tadaa! Siinähän sitä on projektia. Tavoite on selvä, mutta vielä pitäisi tietää, että mitä se pitää sisällään. Jäin nimittäin pohtimaan, että mitä tarkoittaa hyvä kunto. Kestävyyttä, voimaa, liikkuvuutta? Entä henkinen puoli? Ja miten nii...

Lähtöalue Äskettäin leikatulla pellolla tuoksuu kaadettu heinä. Ystävällinen vapaaehtoinen ohjaa autoja pysäköintiin pellolle, johon on kisaa varten perustettu parkkipaikka. Aurinko paistaa lämpimästi harvojen pilvien välistä. Lämpö on hiljaksiin kohoamassa kohti hellelukemia. Hyväntuulisen- ja kuntoisen oloisia ihmisiä nousee autoista ja suuntaa hiekkatielle, jota pitkin kävellään kisakeskukseen. Kopparnäs CoastTrail on polkujuoksu, jossa auto tulee jättää reilun parin kilometrin päähän. Lähemmäksi ei kisaajien autot mahdu. Autosta reput matkaan, toisessa nestettä sekä itselle että kuljettajalle, toinen mukaanotettava juomareppu. Sen rakko on täytetty urheilujuomalla, jonka sekaan olen sujauttanut lisäsuolaa. Hiekkatielle suunnatessa mieleen tulee, että mihin sitä on taas lähtenyt. Edessä on 20 kilometrin matka kallioisia polkuja. Olen paikalla Facebook-mainoksen johdosta. Näin mainoksen, jossa kehuttiin ”Suomen ehkä kauneinta polkujuoksua”. Olin kesälle etsinyt jotain numerolap...

 Olen kerran aloittanut klubileipäblogin . Ajatuksena siis kertoa paikoista ja hetkistä, jolloin olen syönyt Club Sandwichin. Sitä kun saa kaikkialta. Ja luulen joskus lukeneeni ajatuksella toimivan matkailukirjan. Idea on hyvä. Jatketaan sitä. Olin Tampereella, Pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa, parin päivän visiitillä. Kyselin jo etukäteen kaupungissa asuvalta ystävältäni, että missä kannattaisi syödä ja katsoa EM-jalkapalloa. Vihje vei Gastropub Sohoon .  Pitäisi varmaan tarjota sopivassa tilaisuudessa sopiva vihjepalkkio. Siksi toimiva paikka on kyseessä. Ei koolla pilattu paikka, jossa tarjolla on reilua pubiruokaa, varsin hyvät oluet ja aivan käsittämättömän kattava ginilista. Sattui vielä niin mukavasti, että saapuessamme paikalle, käynnissä oli Gin O'hour. Se tarkoitti, että kaikki gintonicit sai kohtuulliseen 7.5 euron hintaan. Ensimmäistä peliä katsoessa alkoi nälkä jo vaivata. Huolimatta siitä, että Tampereen matka oli muutenkin tarjonnut erinomaista ruok...

Ruoka on tärkeää. Ihan jo siksi, että se on polttoainetta. Mutta myös siksi, että siihen liittyy paljon tunteita. Monet elämän tärkeistä hetkistä tapahtuvat ruuan äärellä. Treffit tärkeän ihmisen kanssa, illallinen ystävien seurassa, hidas aamiainen yksin, virkistävä lounas työkavereiden kanssa ja niin edelleen. Varmasti löytyisi myös negatiivisia esimerkkejä.  Syöminen tekee meidät hulluiksi, koska se on niin tärkeää. Liitämme siihen sellaisia mielikuvia, joita siellä ei ole. Kimmokkeen tähän ajatukseen sain HS:n jutusta, joka käsitteli laboratoriavalmisteista ruokaa. Se on teknisesti ja teknologisesti mielenkiintoinen aihe sinällään.  Aloin ajatella, että onko meillä tulevaisuudessa jako liha-, kasvis-, ja keinoruokaan? Nykyisen liha/kasvis jaon sijaan. Ilmestyykö somen keskusteluihin kiihkeitä puheevuoroja (no, ihan varmasti) siitä kuinka keinoruoka on se paras juttu ja sitten niitä, joiden mielestä se nyt vaan ei ole sama juttu. Juuri sitä, mitä vuorovaikutus tarvitsee: ...

 Uusina vuosina tehdään uusia lupauksia. Kuuluu ihmisten tapoihin. Minun vuoteeni 2021 kuuluu blogin aloittaminen uudestaan. Toivon ja haluan uskoa, että tälle löytyy myös aikaa. Kaikille niille teksteille, jotka eivät osu työsisältöön. Kirjoittaminen on kivaa. Se on lisäksi parhaimillaan jopa terapeuttista. Haaveilen kirjoittamisesta enemmänkin, mutta sitä enempää odotellessa kirjoitan tänne. Koska työperäisesti teen myös videoita vlogiini, niin eihän sitä tiedä, josko niitä tässä yhteydessä syntyisi myös tänne. Käyn kivassa ravintolassa, siitä tulee raportti. Ei aina, mutta silloin, kun se jostain syystä tuntuu sopivalta - tai itsestä jopa tarpeelliselta. Reissuihin pätee sama. #Ruoka ja #matka postauksia siis luvassa. Pohdintaa, kritiikkiä, näkemyksiä. Yksi vuoden tavoitteistani on juosta tänä vuonna polkumaraton. En vielä tiedä missä. Mutta sen tyyppiset #juoksu jutut tulevat olemaan mukana. Ehkä kivalta lenkiltä kuvia. Ehkä materialistista iloa uusista tossuista. Ajatuksia lii...